Keskustelin tänään puhelimitse Heli Rantasen Helsingin kaupungin Talous- ja suunnittelukeskuksesta. Heli työskentelee projektipäällikkönä Kärkihankkeessa, joka pyrkii kehittämään verkkopohjaisia palaute- ja vaikuttamiskanavia.
Heliltä sain vinkin tutustua Urban Mediator alustaan, jonne voi kerätä palautetta ja kommentteja, jotka perustuvat paikkatietoon. Loin kokeeksi widgetin, jonka kautta voisi jättää kartalle pyöräilyyn liittyviä huomioita.
Toinen mielenkiintoinen esimerkki tulee New Yorkista, jossa toimii MyBikelane niminen palvelu, johon voipi kätevästi lähettää kuvia pyöräteille pysäköidyistä autoista ja sitä kautta nostaa tätä yleistä ongelmaa myös yleiseen tietoisuuteen. Sama palvelu on lansseerattu moniin muihinkin pääasiassa USA:n kaupunkeihin, mutta erityisesti NYCissä se on saavuttanut paikallisen pyöräilyväen suosion. Tänään New Yorkin MyBikelane-yhteisössä oli 1208 jäsentä, jotka olivat kirjoittaneet yhteensä 4040 postia.
Homman juju on siinä, että toistuvasti sääntöjä rikkovien ajoneuvojen rikelista kasvaa palvelussa. Tällä hetkellä "johdossa" oli UPS:n pakettiauto rekisterinumerolla NY 51771 JW yhteensä 19 rikkomuksella.
Minun on monta viikkoa pitänyt käydä katselemassa, minkälaisia kapeita nastarenkaita maantiepyörään on tarjolla. En ollut eiliseen pyryyn mennessä sitä tehnyt, ja sunnuntaina pyöräkaupat ovat hieman huonosti auki. Ullakolta löytynyt hybridin kuvioitu rengas pelasti tilanteen – kahdella sileällä kumilla ei ehkä tänä aamuna olisi ollut asiaa ulos.
Kantakaupungissa aurauskalusto ei ollut ehtinyt vielä koluta kaikkia katuja. Viiskulman suolaisen sohjon yli pyörä piti kantaa. Autot olivat ehtineet painaa kovat urat Suolaamattomille kaduille alas telakkaa päin kovat urat, joita pitkin alamäkeen laskettelu onnistui mukavasti.
Telakkakadulla sorruin polkemaan jalkakäytävällä 50 metriä – pahoitteluni tästä jalankulkijoille. Suolaista sohjoa ja liikennettä oli ajoradalla liikaa. Nosturin kulmalta pääsi jatkamaan kevyen liikenteen väylällä, jota oli jo hyvän matkaa aurattu. Ruoholahdessa työ oli vielä kesken..Pyöräilijöiden puolelle oli tallautunut kapea polku, jota pitkin koko kevyttä liikennettä harrastava kansa eteni. Sopu antoi sijaa ja hiljaisessa vauhdissa ehti suomalaisittain erittäin harvinaiseen tapaan vaihtaa pari sanaakin ohitettavien jalankulkijoiden kanssa.
Lauttasaarentien kevyenliikenteenväylät olivat kurjassa kunnossa. Tuulen, suolan ja runsaan autoliikenteen ansiosta ajorata oli kuitenkin oikein ajettavassa kunnossa, ja olikin ainoa järkevä paikka ajaa Särkiniementien risteyksen jälkeen.
Lahnalahdentietä ei ollut aurattu ja suolaamattomassa lumessa autojen painamat urat olivatkin hyvä alusta polkea. Kaskisaareen johtava kevyenliikenteenväylä oli aurattu, siltaa lukuunottamatta. Tässä pääsi taluttamaan, ja yllättäen tuli vaihdettua pari sanaa toisen työmatkapyöräilijän kanssa, jolla myös loppui pito kesken nousun. Lehtisaarentie oli verrattain hyvässä kunnossa, mutta pienet vaihteet loppuivat kesken ylämäessä. Kuusisaarentien kevyenliikenteenväylä oli erinomaisesti aurattu, ja sitä pitkin pääsi viillettämään lähes kesäistä vauhtia. Aura ei kuitenkaan ollut ehtinyt käydä Otaniementiellä, joten loppunousulla suolattu vähäluminen ajorata oli paras paikka ajaa.
Olisihan se hienoa, että siinä vaiheessa kun liikkeelle lähtee, olisivat aurat jo saaneet hommansa loppuun. En kuitenkaan osaa moittia katujen kunnossapitoa, onhan heillä melkoinen urakka. Ja vuosien saatossa on jo oppinut nauttimaan talvipyöräilyn seikkailullisista elementeistä: välillä kannetaan pyörää kinoksissa, välillä lasketaan jäistä mäkeä kahden pyörän ja yhden kengän varassa. Muuten poljetaan olosuhteiden mukaan sohjossa, sulassa tai pakkaantuneella lumella.
Pisteet kaikille liikenteessä olleille. Malttia löytyi ja ainoatakaan vaaratilannetta ei tullut eteen – johtuisiko sitten siitä, että näillä säillä kaikki varovat kaikkia, ja ajonopeudet niin nelipyöräisen ratissa kuin kaksipyöräisen satulassakin ovat hitaammat.
Oli ilo nähdä verrattain runsaasti muitakin pyöräilijöitä liikkeellä. Liekö pelkkää mutua, mutta näyttäisi siltä, että talvipyöräilijöitä on vuosi vuodelta enemmän. Olisikohan meitä tarpeeksi kriittiseen talvipyöräretkeen?
Tulin katselleeksi netsissä välitettyä lähetystä Eduskunnan tietoyhteiskunta-akatemiasta ke 19.11. - to 20.11.2008. Yksi pyöräilijöitäkin kiinnostava linkkivinkki löytyi.
Tätä blogia ylläpitävän ryhmän keskusteluista on kummunnut idea avoinmesta ja läpinäkyvästä palaute- ja keskustelukanavasta julkisen sektorin organisaatiolle. Idea syntyi, kun pohdimme, miten pyöräilijät saisivat välitettyä sen valtavan tietomäärän, joka meillä on niin hyvistä, kun vähemmänkin hyvistä liikennejärjestelyistä. Alunperin idea tuli kirjoitettua YTV:n palautelomakkeelle ja meidän omaan User-voice ideakanavaan.
Viime perjantaina palautimme tästä kehitetyn liikeidean Slush Seven liikeideakilpailuun* ja varttitunti sitten vielä edellee muokatun version Venture Cuppiin. Alta voitte lukea ideaan liittyvän pyöräilijän näkökulmasta kirjoitetun käyttötapauksen.
*Juuri tulleen tiedon mukaan pääsimme Finaaliin Slush Seven skabassa :)
Kuva: Liu Tao, Beijing Youth Daily / Ananova.com Työmatkallasi lähestulkoon kaadut katutöiden jäljiltä pyörätielle jätettyyn päällysteettömän osuuden reunaan. Muistat, että samalla paikalla kadun puolella on kesäisen kaivannon jäljiltä päällystetyöt tehty jo useita viikkoja takaperin, onko kuopat pyörätielle jätetty tarkoituksella. Nappat kuvan paikasta kännykkäkamerallasi ja töihin päästyäsi enne päivän rutiineihin siirtymistä etsit rakennusviraston sivuilta palautekanavan. Et ole aiemmin lähestynyt virastoja tätä kautta, mutta sivusto on intuitiivinen ja helppo käyttää, edes kirjautuminen ei ole pakollista. Osoitat kartalta summittaisesti vaarallisen paikan ja kirjoitat viestiksi: "Näätätiellä on vaarallinen pätkä puuttuvaa päällystettä pyörätiellä. Kuka korjaa päällysteen ja milloin?".
Saatuasi viestin valmiiksi korjaat sijainnin kartalta vastaamaan tarkemmin todellisuutta ja liität viestiin kännykkäkamerallasi ottaman kuvan. Viestin tallennusvaiheessa järjestelmä ehdottaa, että mikäli haluat tunnistautua saat sähköpostitse tiedon asian etenemisestä. Sen sijaan, että loisit itsellesi taas yhden tunnuksen, jonka helposti unohtaa päätät käyttää mahdollisuutta kirjautua sisään olemassaolevalla Facebook-tunnuksellasi. Kirjautumisen yhteydessä pyydät lähettämään sinulle tietoa asian etenemisestä Facebook-profiilisi postilaatikkoon ja sallit, että jätetty palaute näkyy myös omassa Facebook-profiilissasi.
Painettuasi lähetä nappia palautteesi tallentuu seurantajärjestelmään ja sinulle annetaan pieni koodi, jolla pääset katsomaan asian etenemistä www-selaimellasi. Numeron hävittämisestä ei koituisi suurtakaan haittaa, sillä palautteet jäävät kaikkien käyttäjien näkyville ja ovat löydettävissä helposti myöhemminkin. Lounasaikaan ennenkuin, kuin olet saanut vastausta kysymykseesi käyt tarkistamassa sen stauksen rakennusviraston sivuilta. Iloksesi huomaat, että ensin sen on lukenut Makkonen asiakaspalvelusta, joka on ohjannut sen Möttöselle katu- ja puistoosastolle.
Toinen kansalainen, rouva Tuppurainen, on päivittäisellä kauppareissullaan ajanut samaan kuoppaan ja päättänyt hänkin ilmoittaa siitä katujen kunnossapitoon. Hän aloittaa kirjoittamaan: "Pyörätie Näätätiellä on...". Tuppuraisen kirjoittaessa järjestelmä poimii tekstistä avainsanat "Näätätie" ja "pyörätie" ja suorittaa taustalla tietokantahaun, jonka tuloksena vastaavaa sisältöä olevia palautteita ja keskusteluita päivitetään palauteikkunan sivupalkkiin. Järjestelmä huomaa läheisen vastaavuuden erään edellisen palautteen kanssa ja kysyy Tuppuraiselta, koskeeko hänen palautteensa samaa asiaa, kuin aikaisempi Näätätien pyörätietä koskeva palaute. Tuppurainen toteaa hänen asiansa koskevan juuri samaa kuoppaa ja sen sijaan, että hän täyttäisi kokonaan uuden palautteen hän liittää omat huomionsa kommentiksi aikaisempaan palautteeseen ja toteaa, että kyseisellä pyörätiellä on muitakin kuoppia ainakin talojen numero 37 ja 100 kohdalla.
Myöhemmin samalla viikolla Möttönen katu- ja puisto-osastolta vastaa palautteeseen, että kyseinen pyöräväylä on korjaussuunnitelmassa ensivuoden alkupuolella,eikä erillisiä päällysteen paikkauksia tehdä ennen sitä. Sekä sinä, että Tuppurainen saatte vastaus sähköpostitse, koska olitte tunnistautuneet järjestelmään ja lisäksi vastaus jää julkisesti näkyvillä palautteen yhteyteen.
Turhan ajon karsiminen tuo autoilijalle vaivihkaa yllättävän isot kilometrisäästöt. Säännöllisten pyöräilypäivien pitäminen alkaa pian näkyä lompakossakin.
Polttoaineen hinta on öljyn halpenemisesta huolimatta korkealla, ja autonkin arvo laskee ylenpalttisesta ajamisesta. Siksi osittainen siirtyminen apostolinkyytiin ja polkupyörään tuokin tällaisena aikana jopa rahansäästöä.
Samalla päästötkin pienenevät ja autoilija pystyy siistimään ekologista jalanjälkeään.
Suomen Rahatieto laski, paljonko ajokilometrejä säästyy, kun pari kauppareissua viikossa ja lomamatka korvataan muilla kulkineilla. Säännöllisten pyöräilypäivien pitäminen näyttää erityisen kannattavalta.
Pertti tai Pirjo Perusautoilija huristelee autolla lähikauppaan (2,5 + 2,5 km) vaikkapa neljä kertaa viikossa. Jos hän pystyy vaihtamaan joka toisen kauppa-ajon polkupyörään tai kävelyyn, ajokilometrejä säästyy vuodessa 480.
Kuntokin nousee ihan yhtä hyvin, kuin istuisi kuntosalilla polkemassa kuntopyörää (ja vieläpä ilman sitä 50 euron kuukausisalikortin hintaa).
Mistä nipistän kilometrejä
Kilometrisäästöjä
480
kauppamatkat
1200
työmatkat
2500
hiihtoreissu
4180
Säästyvä km-määrä
Lähde: Suomen Rahatieto
Jos työmatka on yhteensä 10 kilometriä, sen pystynee pyöräilemään keskimäärin joka toinen päivä. Autonkäytön voi keskittää pahimpiin talvi- ja kelirikkoaikoihin.
Jos arvioidaan, että pyöräilykelejä on Suomessa vain kuuden kuukauden aikana vuodessa, silti kymmenen pyöräilypäivää näinä kuukausina säästäisi yhteensä 1 200 kilometriä.
Myös Lapin-hiihtomatkan voisi vaihtaa juna+bussikyytiin, jolloin kilometrejä säästyy esimerkiksi 2 x 1 250, yhteensä 2 500 km.
Koko perheen junalippu tietysti maksaa paljon, mutta jotain arvoa kannattaa laskea omalle levollekin ja ajostressin vähenemiselle, luonnonsuojelusta puhumattakaan.
Näin pienillä konsteilla vuodessa saisi nipistettyä ajoja runsaat 4 000 kilometriä. Enempäänkin kykenee, jos viitsii.
Jokainen ajettu km maksaa
Bensa-auton ajosäästö euroina
95E, 1,397 €/l
Ajosäästö 1000 km/v
Ajosäästö 2500 km/v
Ajosäästö 5000 km/v
Auton kulutus
15 l/100 km
209,55 €/v
523,88 €/v
1047,75 € /v
10 l/100 km
139,70 €
349,25 €/v
698,50 €/v
9 l/100 km
125,73 €/v
314,33 €/v
628,65 €/v
8 l/100km
111,76 €/v
279,40 €/v
558,80 €/v
7 l /100 km
97,79 €/v
244,48 €/v
488,95 €/v
6 l /100 km
83,82 €/v
209,55 €/v
419,10 €/v
5 l/100 km
69,85 €/v
174,63 €/v
349,25 €/v
Lähde: Suomen Rahatieto
Oheiseen taulukkoon on laskettu bensiini- ja dieselautolle säästyvien kilometrien polttoainehinta eri kulutustasoilla.
Jos vuodessa saa vähennettyä ajojaan 5000 kilometriä, bensalaskussa voi säästää 350–1050 euroa. Suurin säästö tulee heille, joiden auto kuluttaa paljon.
Vastaava säästö dieselautolla on selvästi pienempi, 240–725 euroa, mutta rahaa sekin on.
Lisäksi voi olettaa saavansa muitakin etuja: esimerkiksi auton kuluminen ja huoltotarve vähenee, jolloin ajokki pysyy käytössä pitempään.
Laskelmassa ei ole mukana niin sanottuja viherpiiperrys-muuttujia, joiden hintaa ei voi arvioida. Joka tapauksessa kansantaloudellisestikin ajatellen turhan autoilun välttäminen on hyvä asia. Luonnon ja tieverkon kuormittaminen vähenee, liikenteen päästömäärät laskevat.
Kansanterveyskin voi kohentua, jos autokansa pitää välillä säännöllisiä pyöräilypäiviä.
Jokainen ajettu km maksaa
Dieselauton kilometrisäästö
Diesel 1,209 €/l
Ajosäästö 1000 km
Ajosäästö 2500 km
Ajosäästö 5000 km
Auton kulutus
12 l/100 km
145,08 €/v
362,70 €/v
725,40 €/v
10 l/100 km
120,90 €/v
302,25 €/v
604,50 €/v
9 l/100 km
108,81 €/v
272,03 €/v
544,06 €/v
8 l/100 km
96,72 €/v
241,80 €/v
483,60 €/vv
7 l/100 km
84,63 €/v
211,58 €/v
423,15 €/v
6 l/100 km
72,54 €/v
181,35 €/v
362,70 €/v
5 l/100 km
60,45 €/v
151,12 €/v
302,25 €/v
4/100 km
48,36 €/v
120,90 €/v
241,80 €/v
Lähde: Suomen Rahatieto, Öljy- ja kaasualan keskusliitto
Tämän aamun Hesarissa oli taas juttua kaikille Helsingin pyöräilyasioista kiinnostuneille jo valitettavan tutuksi tulleesta vuonna 2006 Munkkiniemessä tapahtutuneesta onnettomuudesta, jossa pyöräilijä menehtyi jäätyään bussin yliajamaksi.
Suurin pyöräilyn turvallisuutta todellisuudessa heikentävä seikka on, ettei pyöräilijä voi nykyisellään koskaan luottaa siihen, että oikealle käännyttäessä pyörätien ylittävät kuljettajat noudattaisivat väistämisvelvollisuuttaan. Tähän on muutamia syitä:
-Valoisaa ja hyvin näkyvääkään pyöräilijää ei kuitenkaan havaita, ellei kuljettajat autokoulun oppien mukaisesti kiinnittävä erityistä huomiota siihen mahdollisuuteen, että pyörätielläkin saattaa joku liikkua. Peileihin on muistettava katsoa ja päätäkin sopii pyörittää kuolleen kulman tarkastamiseksi. Tähän auttaa se, että pyöräilijöiden määrä liikenteessä yleistyy, jolloin autoilijat tottuvat pyöräilijöihin ja oppivat huomioimaan meidät liikenteessä. Tätä trendiä havainnollistaa seuraava lainaus Helsingin liikenteenohjauksen sivuilta:
Syksyllä länsipuoleisen pyörätien käyttäjämäärä lisääntyi olennaisesti, koska itäpuoleinen pyörätie poistui käytöstä. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt kielteisesti onnettomuustilastoissa, koska pyöräilijöiden suuri määrä sinänsä aiheuttaa sen, että oikeaan kääntyvien autojen kuljettajat ottavat pyöräilijät paremmin huomioon verrattuna tilanteisiin, joissa pyöräilijät ovat "harvinaisempia"
-Eräissä keskusteluissa on myös ilmennyt joidenkin autoilijoiden tietämättömyys pyöräilijöihin kohdistuvasta väistämisvelvollisuudesta. Yleisesti kuitenkin arvioisin autoilijoiden tuntevan liikennesäännöt, enkä epäile, että niitä tässä asiassa tahallisesti rikottaisiin. Luvattoman usein risteykset on suunniteltu siten, ettei autoilijalle ole intuitiivisesti selvää, että hänellä on tilanteessa väistämisvelvollisuus. Tähän epäkohtaan Helsingin polkupyöräilijät ovat jo pitkään pyrkineet saamaan muutosta. Munkkiniemen tapaus kuitenkin traagisesti osoitti sen, että vasta vakava onnettomuus saa kaupungin liikennesuunnittelun havahtumaan. Ramsaynrannan liikennejärjestelyitä muutettiin 2006 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen (Polkija lehti 1/2007 s. 4).
Todellinen pyöräilijöiden turvallisuus liikenteessä paranee, kun pyöräilijöiden määrä liikenteessä lisääntyy. Määrän lisääntymisen esteenä taas on turvattomuuden tunne, joka kumpuaa monista muista seikoista. Esimerkiksi ajoradalla oikeassa laidassa ei uskalleta ajaa turvattomuuden tunteen takia, vaikka todellisuudessa onnettomuuksia joissa auto törmäisi ajoradalla liikenteen seassa ajavaan pyöräilijään ei juurikaan tapahdu. Yleiseen käsitykseen pyöräiluyn turvallisuudesta vaikuttaa mm. tämänaamuinen uutisointi kuolemaan johtaneesta pyöräonnettomuudesta.
Kantakaupungin katuosuuksista osa on pyöräilijän kannalta parempia, kuin toiset. Koteja, palveluita, harrastuspaikkoja ja työpaikkoja on kuitenkin kaikenlaisten katujen varrella, joten mikään katuosuus ei saisi olla mahdoton laillisesti pyöräiltäväksi.
Katujen pyöräiltävyyteen vaikuttavat usein tiedostamattaan lukuisat päättäjät ja virkamiehet kaupungin eri virastoista ja lautakunnista. Monesti tuntuu, että pyöräilijät unohtuvat, kun suunnitelmia tehdään ja toteutetaan. Muutokset paremman pyöräkaupungin suuntaan eivät olisi useinkaan pois muilta liikennemuodoilta, vaan yksinkertaisilla pienillä uudistuksilla voidaan tehdä paljon.
Ideana on, että talkoilla pienissä ryhmissä yhden keväisen viikonlopun aikana pyöräiltäisiin läpi, tutkittaisiin ja dokumentoitaisiin järjestelmällisesti kaikki kantakaupungin katuosuudet pyöräilijän näkökulmasta. Mukaan dokumentointityöhön otetaan niitä päättäjiä ja virkamiehiä, jotka arkisen työnsä ohella vaikuttavat kaupungin pyöräiltävyyteen. Tapahtumasta tehtäisiin sen verran näyttävä, että se kiinnostaa yleisöä laajemminkin.
Järjestäjinä voisivat toimia aktiiviset pyöräilijät, joita löytyy monista järjestöistä (alustava lista alempana). Mukaan kutsuttaisiin talkooväkeä kansan syvistä riveistä, virkamiehiä virastoista, luottamushenkilöitä lautakunnista ja toimittajia medioista.
Tempauksen tuloksena saataisiin: A) Arvokasta, yksityiskohtaista ja hyvin dokumentoitua tietoa Helsingin katuverkoston pyöräiltävyydestä B) Mukana olevat vaikuttajat eri tahoilta saisivat omakohtaisen kosketuksen Helsingin pyöräilyoloihin C) Tapahtuma itsessään ylittäisi uutiskynnyksen ja pyöräilyn asema yhteiskunnassa liikkuisi taas piirun verran parempaan D) Pyöräilyn ystävät eri järjestöistä ja muualta saisivat luonnollisen tilanteen tutustua toisiinsa
Tämä on nyt vasta raakileena heitetty idea, jonka olen lähettänyt (tai lähetän seuraavien tuntien aikana) seuraaville tahoille:
Listaa saa jatkaa kaikenlaisilla järjestöillä ja organisaatioilla lähtien polkupyöräkauppiaista ja päätyen vaikka koulujen oppilaskunnan hallituksiin, vain mielikuvitus ja organisoijien ahkeruus laitta rajat.
Mitä: Helsingin Vihreiden pyöräilytyöryhmän tapaaminen Missä: Café Lasipalatsi Milloin: Tiistaina 4.11.2008 klo 18:00
Helsingin Vihreiden pyöräilytyöryhmä on helppo tapa toimia Vihreiden sisällä konkreettisesti hyödyllisen asian puolesta. Pyöräilyryhmä on toiminut pienellä mutta sitäkin innokkaammalla miehityksellä elokuusta lähtien. Uudet toimijat ovat aina tervetulleita!
Huomisessa tapaamisessa käsittelemme mm. seuraavia aiheita:
1.) Pyöräilypoliittinen ohjelma Vihreille 2.) Tempaus: Kantakaupungin katuosuuksien testipyöräily
Tekstit
