Blogin uusi osoite on http://www.kaupunkifillari.fi.
Tätä vanhaa blogia (http://kaupunkifillari.blogspot.com) ei enää päivitetä ja se poistetaan jossain vaiheessa kokonaan.
Kaupunkifillari-blogi muuttaa pääsiäisen alusviikolla uuteen osoitteeseen http://www.kaupunkifillari.fi. Samalla blogin tekniikka vaihtuu WordPress-alustaan joka mahdollistaa blogin paremman kehittämisen jatkossa. Vanha sisältö tulee löytymään myös uudesta sijainnista.
Ilmoitamme tarkemmin, kun siirto on tehty ja kirjanmerkit kannattaa päivittää.
Hyvää kevättä!
Ensi tiistaina 7.4.2009 järjestetään tämän vuoden ensimmäinen kriittinen pyöräretki alkaen klo 17:00 tutulta paikalta eli Mantan patsaalta.
Kriittisen pyöräretken jälkeen kaikilla pyöräilyn ystävillä on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kuulemaan Washingtonin pyöräilyunionin toiminnanjohtajan Eric Gillilandin kokemuksia siitä, mitä organisoidulla pyöräilynedistämisellä voidaan saavuttaa. Keskustelutilaisuus järjestetään kriittisen pyöräilyn jälkeen alkaen n. klo 19:00 Domus Gaudiumissa Mechelininkatu 3 C:ssä (ns. "Kolmannessa ylioppilastalossa", Kauppakorkeakoulun kirjaston ja Domus Academican välissä). Pyöräilyn päätöspaikalta eli Havisamandan patsaalta siirrytään yhdessä Domus Gaudiumiin.
Keskustelutilaisuus on lähtöläukaus sarjalle tilaisuuksia, joissa Helsingin seudun pyöräilyn ystävillä on mahdollisuus tavata ja keskustella ajankohtaisista aiheista kuukausittain aina kriittisen pyöräilyn jälkeen. Kriittisen pyöräilyn järjestävät Helsingin maanystävät, keskustelutilaisuudet organisoi Kauunkifillari.fi ja alustajiksi kutsutaan asiantuntijoita ja luottamushenkilöitä kaupungin virastoista, Helsingin Polkupyöräilijöistä, yrityksistä ja muista järjestöistä.
Mitä: Keskustelutilaisuus pyöräilyn edistämisestä, alustajana Eric Gilliland Washingtonin pyöräilyunionista
Missä: Domus Gaudiumissa Mechelininkatu 3 C, (katso kartta alla)
Milloin: ti 7.4.2009 klo 19:00
Lisätietoja: Martti Tulenheimo p. 041-538 9495
View Larger Map
PS: Eric Gillilandin varmistuminen puhujaksi meni hieman viimetippaan, minkä takia mainontakin käynnistyi vasta nyt. Teethän meille palveluksen ja levität viestiä kaikille ystävillesi.
Vuonna 2011 valmistuvan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (HLJ 2011) laatiminen on käynnistynyt Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) johdolla.
Liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteena on taata kaikille hyvät liikkumis- ja kuljetusmahdollisuudet, toimivat yhdyskunnat ja hyvä elinympäristö, ja edistää siten seudun kilpailukykyä ja vetovoimaa. Sidosryhmien ja kansalaisten osallistuminen ja vuorovaikutus muodostavat keskeisen osan Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelma HLJ 2011:n valmistelua ja vaikutusten arviointia.
Liikennejärjestelmäsuunnitelma laaditaan ensimmäistä kertaa Helsingin seudun 14 kunnan alueelle sisältäen pääkaupunkiseudun kuntien (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) lisäksi KUUMA-kunnat (Järvenpää, Nurmijärvi, Tuusula, Kerava, Mäntsälä ja Pornainen) ja Kuntaryhmä Neloset (Hyvinkää, Kirkkonummi, Vihti, Sipoo). Suunnitelmassa määritellään liikennejärjestelmän kehittämisen suuntaviivat ja suunnataan seudullista liikennepolitiikkaa aina vuoteen 2050.
Lisätietoja: http://www.ytv.fi/plj
Olen jo pitkään asiaa pohtinut ja muutkin siitä ovat maininneet, että Suomesta puuttuu kansallinen arkipyöräilijöiden äänenkannattaja. Torstaina 2.4.2009 Helsinkiin tulee viikoksi vierailulle Washingtonin pyöräilyunionin toimitusjohtaja Eric Gilliland. Vaikka Yhdysvallat onkin autojen luvattu maa, niin siellä myös pyöräilijät ovat kansallisesti huomattavasti paremmin organisoituneet, kuin Suomessa.
Dodon sivuilta löytyi artikkeli, missä Suomen pyöräilyn edistämisen tilanne oli tiivistetty yhteen lauseeseen: "pyöräilyn edistäjät toimivat edelleen hajallaan eivätkä tiedä tarpeeksi muiden tahojen kampanjoista tai toimintasuunnitelmista".
Yhdistäkäämme voimamme sanon minä. Ensi tiistaina muuten on käsittääkseni kevään ensimmäinen Kriittinen pyöräily.
-Jogi
Helsingin Polkupyöräilijät ry. (HePo) kartoittaa kokemuksia pyöräilystä Hämeentiellä välillä Hakaniemi-Kurvi. Vastatkamme heille joukoin.
---CLIP---
Toivomme alueella asuvilta, työskenteleviltä ja Hämeentiellä muuten liikkuvilta pyöräilijöiltä tietoa tien käytöstä, turvallisuudesta ja mahdollisista onnettomuuksista. Kysely tarjoaa myös mahdollisuuden vapaaseen kommentointiin.
Vuonna 2008 HePo yritti monen muun järjestön kanssa vaikuttaa kaupunkisuunnittelulautakuntaan niin, että Hämeentie otettaisiin mukaan kantakaupungin pyöräteiden tavoiteverkkosuunnitelmaan. Lautakunta hylkäsi äänestyksen jälkeen toiveemme.
Kyselyvastausten pohjalta laadimme uuden kannanoton, jolla lähestymme kaupungin päättäjiä kehittämään Hämeentien pyöräilyolosuhteita.
Kysely on osoitteessa http://www.hepo.fi/ext/kysely/
Tässä on kuva ratkaisusta, jollaista olen joskus haveillut Helsingin yksisuuntaisille kaduille, kuten Albertinkadulle. Pyörätie, joka olisi katutasossa parkkeerattujen autojen ja jalkakäytävän välissä.
Albertin kadulle tämä sopisi mielestäni erinomasisesti, sillä nykyisinkään kadun leveys ei riitä kunnolla kahden kaistan rinnakkaiseen autoliikenteeseen. Pyörätien sijoittamisen jälkeen katu kapenisi selkeästi yksikaistaiseksi yhdensuuntaiseksi kaduksi ja vaaralliset kaasutteluohittelut loppuisivat.
Kuva on New Yorkin Grand Streetin suunnitelmasta, Kannattaa katsoa erityisesti PDF-muotoinen suunnitelmadokumentti, jossa suunnitteluratkaisun perustelut ja Köpiksen malli esitellään selkeästi.
Jo syksystä asti on täällä roikkunut kommentointiosiossa kysely talvipyöräilystä (Kyselyn lopetuspäivämäärä 26.11.2008), tulokset näyttävät hyvältä.
Miten suhtaudut polkupyöräilyyn talvella?
En omista polkupyörää 1%
Laitan pyörän talviteloille 4%
Harkitsen talvipyöräilyn kokeilemista 9%
Pyöräilen joskus hyvällä säällä tavellakin 14%
Pyöräilen arkiajoa pikkupakkasessakin 13%
Pyöräilen päivittäin, myös paukkupakkasessa ja räntäsateessa 26%
Mikään ei pysäytä minua ja pyörääni 28%
95 vastaajaa.
Kirjoitus julkaistiin alunperin Martti Tulenheimon blogissa 10.3.2009.
Kirjoitus julkaistiin alunperin Martti Tulenheimon blogissa 9.3.2009.
Viime marraskuussa kirjoitin otsikolla "Pyöräilyryhmästä lähti liikeidea" ideasta, joka oli syntynyt eräässä pyöräilyryhmän syksyisessä kokoontumisessa.
Sittemmin idea on saanut mm. rahoitusta Tekesiltä ja mikä parasta Helsingin kaupunki on lähtenyt mukaan kehityskumppaniksi. Tiedote asiasta löytyy openfeedback.org sivustolta ja alla lyhyt kalvoshow, joka antaa pikaisen silmäyksen siihen, mistä on kysymys.
Moi,
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että miten pyöräily liittyy kesäkuussa käytäviin eurovaaleihin. Olen siinä mielessä tavis Suomalainen, että koko eurovaalit ja Eurooppapolitiikka ovat hieman etäisiä minulle, joten ihan heti ei alkanut raksuttaa, että mitä pyöräilyasioita MEP:ien voisi odottaa ajavan parlamentissa.
Eilen löysin European Cyclists' Federationin sivuilta seuraavat 10 ehdotusta (oma nopea suomennokseni, kannattaa katsoa alkuperäislähde):
---CLIP---
Kymmenkohtainen ohjelma, johon seuraavan Europarlamentin 2009-2014 tulisi keskittyä. Keskeinen viesti on, että pyöräilyn osuutta kasvattamalla voidaan auttaa ratkaisemaan monia merkittäviä ongelmia, joita Eurooppa kohtaa: heikko ilmanlaatu, meluongelmat, liikenteen ruuhkautuminen, ilmastonmuutos, riippuvuus tuontiöljystä ja kansalaisten vähäisestä liikunnasta johtuvat terveysongelmat. Hyvä uutinen on, että pyöräilyä voidaan lisätä ja "tuottaa" aivan, kuten mitä tahansa muutakin liikennemuotoa. Eurovaaliehdokkaita pyydetään antamaan poliittinen tukensa pyöräilylle europarlamentin seuraavalla kaudella.
1) Jäsenmaiden parlamenttien välinen pyöräilyryhmä: Tukea ryhmän syntymistä Euroopan parlamentissa ja osallistua ryhmän toimintaan.
2) Pyöräily osana TEN-T (Euroopanlaajuinen liikenneverkoston toimeenpanovirasto) ohjelmaa: Sisällytetään EuroVelo pyöräilyreittiverkosto osaksi Euroopan liikenneverkostoa (trans-European transport network).
3) Pyöräily ja autojen törmäystestit: Painostetaan Euro NCAP laajentamaan nykyisiä jalankulkijoiden turvallisuuteen keskittyviä törmäystestejä kattamaan myös pyöräilijät. Tutkimuksilla on osoitettu, että korin ulkopuolisilla air bageilla auton etuosassa voidaan välttää vakavia loukkaantumisia ja pyöräilijöiden liikennekuolemia.
4) Pyöräily ja puhdas ilma: Vaaditaan Euroopan komissiota tekemään lakialoite, joka rajoittaa mopojen hiukkaspäästöjä.
5) Polkupörien madallettu arvonlisävero: Kannatetaan polkupyörien, varaosien ja polkupyörän huoltotoimintaan matalampaa ALV-prosenttia.
6) Cycling in the Action Plan on Urban Mobility: At this point, there is no European bicycle policy in place. The Action Plan could be the starting point if it contains the ECF key demands (7-10):
7) European Bicycle Officer: Create this position within the European Commissions, preferably at DG TREN. Cycling has many angles and therefore needs a coherent approach.
8) Statistics on cycling: Set up a project on thorough research, data and statistics on cycling in Europe. This is the basis for good policy.
9) 10% for cycling: Spend 1 € out of 10 € of all EU infrastructure financial resources on cycling.
10) Clear objectives: Set clear objectives for the modal share of cycling and for cyclists' safety.
Keväinen matkani New Yorkiin tutustutti minut erittäin kunnianhimoiseen pitkän tähtäimen strategiaan nimeltä planNYC 2030, jonka tavoitteena on parantaa asukkaiden hyvinvointia ja kehittää isosta omenasta ekologisesti kestävämpi kaupunki.
Yhtenä aloitteena tässä strategiassa on pyöräilyn kehittäminen. Vuodesta 2000 vuoteen 2006 pyöräily lisääntyi New Yorkissa peräti 75 prosenttia. Suunta on siis oikea, mutta matka on vielä pitkä, sillä toistaiseksi alle yksi prosentti newyorkkilaisista taittaa työmatkansa pyörällä. Merkittävin toimi planNYC strategiassa pyöräilyn edistämiseksi on 1800 mailin (2900km) pyöräilyn runkoverkoston toteuttaminen. Toteutettavasta pyöräilyn runkoverkostosta 504 mailia olisi erillisiä pyöräteitä (bike paths) ja 1296 mailia pyöräkaistoja (bicycle lanes). Muita pyöräilyä edistäviä toimia ovat mm. 1200 pyörätelineen asentaminen kaupungille vuoden 2009 aikana ja lainmuutos, joka edellyttää kaupan keskittymiä huolehtimaan turvallisista polkupyörien säilytyspaikoista.
Lyhyen Case studyn muodossa PlanNYC ottaa mallia muista Yhdysvaltain kaupungeista, joissa pyöräilyn edistäminen on jo käynnistynyt aiemmin.
Case Study: Cycling Emerges Around U.S.
When Brean Martin needs a ride across Chicago, he plops his bike on a rack between a bus’s headlights. “Now, every bus has carriers,” said Martin. “I get the feeling it helps bus drivers be more careful about bikers on the road.”
Cities across the nation are looking to the two-wheeler as a key to creating sustainable, enjoyable public transportation. They’re planning miles of bike paths, starting public bicycle programs, and zeroing in on safety measures. Seattle, Portland, and Boulder have instituted major networks. Baltimore and Philadelphia are on the road to better biking, too. By 2015, Chicago wants at least 5% of all trips less than five miles to be on bicycle. The city has discovered that shifting trips to bikes can become a congestion management strategy. It has already installed more than 160 miles of bike lanes throughout the city. Brean Martin thinks car congestion has already lightened up. “It used to be that I’d go flying on my bike through dead-stopped traffic,” said Martin. “Now, the cars actually move.”
Kuultua kaupunginhallituksen kokouksesta 23.2.2009. Käsittelyssä oli:
Kiasmanpuisto, Musiikkitalopuisto, Makasiinipuisto, puistosuunnitelmien hyväksyminen Kiasmanpuistoon, melkein kokonaan nurmipintaiseen puistoon tulee viisi luonnonkivipäällysteistä käytävää, joista neljä täyttää esteettömyysvaatimukset. Musiikkitalonpuiston keskeisin elementti on puiston länsiosassa sijaitseva monumentaalinen vesiaihe, jossa käytetään merivettä. Makasiinipuisto on eteläisin osa teemapuistojen sarjassa.
Yllä havainnekuva Pasilan katusuunnitelmasta Messukeskuksen liepeille.
Rakennusviraston nettisivuilta Ajankohtaista osiosta löytää (jos muistaa käydä katsomassa) tiedotteita nähtävillä olevista katusuunnitelmista, joihin saa halutessaan jättää muistutuksia.
Usein suunnitelmissa on mukana pyörätie tavalla tai toisella. Vallitseva trendi pyöräteiden toteuttamisessa tuntuu olevan tehdä sitä samaa kuin ennekin. On hyvä, että kevyen liikenteen verkostoa parannetaan kohde kohteelta. Negatiivisena puolena tässä vanhassa mallissa on, että liian usein katusuunnittelun avulla usutetaan jalankulkijat ja pyöräilijät toistensa tielle ja sitä myöten kurkkuun kiinni. Pienillä muutoksilla katusuunnittelussa voitaisiin saavuttaa näiden kahden ekologisen liikennemuodon edustajat sopuun.
Päätin kokeilla, mikä vaikutus tällaisella virallisella muistutuksella on ja lähetin allaolevan tekstin rakennusviraston kirjaamoon viimeisellä minuutilla.
Muistutus Pasilan katusuunnitelmasta
Rautatieläisenkatu välillä Ratapihantie–Ratamestarinkatu
Rautatieläisenkadun katusuunnitelma on onnistunut, sillä kevyen liikenteen väylän leventämiselle on ahtaassa paikassa tarvetta. Erityisen onnistunutta suunnitelmassa on, että pyörätie ja jalkakäytävä on erotettu toisistaan selkeästi eri materiaaleilla: "rakennettava ajorata ja pyörätie asfaltoidaan, jalkakäytävä kivetään". Tätä pitäisi Helsingissä suosia muuallakin!
Korkeusero jalkakäytävän ja pyörätien välille
Voisitteko jatkosuunnittelussa harkita jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden erottamista toisistaan materiaalin lisäksi myös lievällä korkeuserolla? Jos pyörätie ja erotuskaista olisivat jalkakäytävää aivan hieman matalammalla tasolla (kuten esimerkiksi Kisahallin takana Stadionilta Töölönlahdelle kulkevalla osuudella, missä pyörätie on muutamia senttimetrejä alempana kuin jalkakäytävä), jalankulkijat havaitsisivat pyörätien myös messujen yhteydessä syntyvissä jalankulkuruuhkissa. Korkeusero tulisi luonnollisesti suunnitella esteettömyysnäkökohdat huomioiden.
Korkeuseron merkittävin vaikutus olisi pyöräilyn sujuvuuden parantaminen, sillä ajoittain pyörätielle epähuomiossa päätyvät jalankulkijat ovat pyöräilyliikenteen sujuvuutta Helsingissä ja erityisesti tällä kohtaa messujen yhteydessä suuresti haittaava tekijä. Samalla korkeusero parantaisi sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden turvallisuutta selkeyttämällä kevyen liikenteen väylien jakoa.
Erotuskaistan sijoittaminen pyörätien ja jalkakäytävän väliin
Pyöräilyn sujuvuuden ja pyöräilyn sekä jalankulun turvallisuuden kannalta paras vaihtoehto on erottaa pyörätie ja jalkakäytävä toisistaan erotuskaistalla, joka havainnekuvassa oli sijoitettu pyörätien ja ajoradan väliin. Pyörätien erottamiseen ajoradasta riittää graniittinen reunakivi ja korkeusero.
Katutilan tehokkaampi hyödyntäminen välillä Ratapihantie-Messuaukio
Jopa metrin levyinen erotuskaista ajoradan ja pyörätien välillä vaikuttaa yläkanttiin arvioidulta välillä Ratapihantie-Messuaukio. Erotuskaista on luonnollisesti erittäin tarpeellinen ja hyvin perusteltu taksien odotusalueilla, mutta muilla osin katua pyörätietä voisi leventää ajorataan asti tai vähintäänkin niin lähelle sitä kuin mahdollista. Tämä tekisi mahdolliseksi myös jalkakäytävän leventämisen vielä suunniteltua enemmän!
Välillä Ratapihantie-Messuaukio jalankulkuliikenne Pasilan asemalle on kaikkein vilkkainta, ajoittain messujen yhteydessä ruuhkaistakin. Erotuskaistan ei tarvinne olla koko kadun pituudelta yhtä leveä, vaikka se olisikin esteettisesti miellyttävä ratkaisu, sillä asiaa pitäisi mieluiten tutkailla tarkoituksenmukaisuuden, sujuvuuden ja turvallisuuden näkökulmista.
Pyöräilijän näkökulmasta katsottuna erotuskaista on rajallisen katutilan haaskausta erittäin kapealla väylällä, jolla messujen yhteydessä kulkee valtavia määriä jalankulkijoita. Pyörätien sijoittaminen jalkakäytävän ja ylimitoitetun erotuskaistan väliin luo jalankulijoille helposti vaikutelman, ettei pyörätie olekaan pyörätie, vaan ikään kuin jalkakäytävä jatkuisi ajoradan reunaan asti. Tätä tapahtuu Pasilan aseman lähellä jatkuvasti, mikä aiheuttaa huomattavia vaaratilanteita.
Liikenneturvallisuudesta
Pyöräilijän ja jalankulkijan päätyminen samalle väylälle on merkittävä liikenneturvallisuutta uhkaava tilanne. Useiden jalankulkijoiden yhtäaikainen päätyminen pyörätielle on arkipäivää Pasilan aseman ja Messukeskuksen lähistöllä, varsinkin messuaikaan. Siksi jalkakäytävän ja pyörätien erottaminen toisistaan pienellä korkeuserolla olisi toivottavaa.
Pyöräilijöiden luvatonta jalkakäytävien käyttämistä pyöräväylinä pitäisi estää Helsingissä parantamalla pyöräreittejä niin kattaviksi ja laadukkaiksi, että pyöräilystä jalkakäytävällä tulisi vielä nykyistäkin paheksuttavampaa. Yksi keino tähän on juuri lievän korkeuseron rakentaminen jalkakäytävän ja pyörätien välille, sillä pyöräteillä kävelemiseen on suhtauduttava samalla asenteella kuin jalkakäytävillä pyöräilyyn.
Kevyen liikenteen turvallisuus taataan parhaiten hillitsemällä autoilijoiden ajonopeuksia, ei rakentamalla eristealueita, jotka saattavat jopa kannustaa autoilijoita olemaan varomatta pyöräilijöitä, jotka vaikuttavat olevan erotuskaistan takana näennäisesti "turvassa" autoilta. Lisäksi pyörätien ja ajoradan välillä oleva leveä erotuskaista on omiaan hälventämään pyörätien ja jalkakäytävän eroa jalankulkijoiden silmissä, eikä sellaisia pitäisi rakentaa metrin levyisinä kuin sellaisiin paikkoihin, joissa niistä on todellista hyötyä, kuten taksien, bussien ja raitiovaunujen odotusalueiden ohi kulkevilen pyöräteiden yhteyteen. Muualla niitä ei välttämättä tarvita lainkaan, tai niiden pitäisi olla korkeintaan muutaman kymmenen sentin levyisiä.
Ystävällisin terveisin
Antti Poikola
antti.poikola [at] tkk.fi
044 337 5439
Otsikko Hesarissa jonkun vuoden takaa: "Lahden oikorata on imaissut henkilöautoilijoita". Olisivatko nämä henkilöautoilijat siirtyneet joukkoliikenteen käyttäjiksi jos joukkoliikennettä olisi "markkinoitu" tehokkaammin? Lisääntyykö pyöräily "kehittämällä markkinointia monin tavoin"?
Miten kaikkiin kaupungin virallisiin papereihin, kun pyöräilystä puhutaan, aina päätyy se uskomus, että pyöräily lisääntyisi markkinoimalla? Viimeisin esimerkki on kaupungin strategiasta vuosille 2009-2012, jonka valtuusto hyväksyy kokouksessaan 1.4.2009.
Pyöräily voi korvata henkilöautomatkoja myös pidemmillä matkoilla. Pyöräilymahdollisuuksia sekä niiden markkinointia kehitetään monin eri tavoin.
Kävelyn ja pyöräilyn osuutta lisätään.
Toimenpiteet:
– Uusien alueiden suunnittelussa luodaan hyvät edellytykset
kävelylle ja pyöräilylle
– Kävelyalueita lisätään ja pyörätieverkkoa tihennetään
– Toteutetaan uusi kaupunkipyöräjärjestelmä
– Pyöräilyn markkinointia lisätään
Helsingin ainoa pyöräilyvirkamies Antero Naskila on jäämässä eläkkeelle ja Kaupunkisuunnitteluvirasto etsii hänelle seuraajaa. Toimenkuvana olisi palkkaa vastaan edistää pyöräilyn ja muun kevyen liikenteen asemaa Helsingissä. Tämä olisi oikeasti unelmien työ ainakin allekirjoittaneelle. Valitettavasti vaikka DI olenkin, niin kohdallani vaatimus alalle soveltuvasta diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinnosta ei ehkä täyty :(
Liikennesuunnittelija (diplomi-insinööri tai insinööri)
Vakinainen työsuhde
Hakuaika päättyy 05.03.2009 kello 16:00
Kaupunkisuunnitteluvirasto, Liikennesuunnitteluosasto
Tehtävänä on kehittää pyöräilyn ja kävelyn olosuhteita ja markkinointia yhteistyössä eri osapuolien kanssa, toimia näiden kulkumuotojen asiantuntijana sekä huolehtia tehtävän edellyttämästä tietopohjasta. Taustalla on mm. Helsingin pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelma.
Tehtävä on vakinainen ja siihen sisältyy neljän kuukauden koeaika. Tehtäväkohtaisen palkan lisäksi mahdollisesti tuleva ammattialalisä määräytyy teknisten sopimuksen mukaan. Tehtävä täytetään sopimuksen mukaan.
Kelpoisuusehto: Kelpoisuusehtona on alalle soveltuva diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto. Tehtäviin voidaan palkata myös opintojen loppuvaiheessa oleva henkilö. Kielitaitovaatimuksena on suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen taito.
Luemme eduksi: Sujuva englannin kielen taito luetaan eduksi.
Palvelussuhteeseen liittyviä tietoja:
Tehtäväkohtainen palkka: 2700-3300 euroa/kk
Sopimusala: TS Kunnallinen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimus
Työaika: 36 h 15 min / viikko
Tässä blogissa olen jo aiemmin esitellyt Paavo Arhinmäen (vas.) aloitteen työmatkapyöräilyn tukemisesta, Jussi Holman (kesk. Espoo) blogialoitteen fillariparkeista sekä Keskustanuorten "Bensa loppuu, ketju ei" kampanjan. Tämän aamun 13.2.2009 Hesarissa oli juttu valtuustoaloitteista ja siellä viitattiin esimerkinomaisesti tähän Matti Enrothin (kok.) aloitteeseen:
VT MATTI ENROTHIN YM. ALOITE KAUPUNGIN VALVOMIEN PYÖRÄ-
PARKKIEN PERUSTAMISESTA
Khs 2008-1845
Aloitteentekijät mainitsevat aloitteessaan seuraavaa: ”Pyöräilyn lisääntymisen esteenä on turvallisten pyöräparkkien puute. Valvottuja säilytyspaikkoja tarvitaan paljon ja joka puolelle kantakaupunkia.
Tämän vuoksi esitän, että kaupungin virastojen pihoille tai niiden välittömään lähistöön toreille erotetaan pyöräparkkitilat, joita virastojen valvontahenkilöstö voi muun toimen ohessa valvoa.”
Missä blogin lukijat huollattavat pyöränsä? Helsingissä tuntuu olevan pyörähuoltoyrityksiä melko vähän. Ihmetyttää myös se että moni näistä on kantakaupungissa - luulisi että eniten tarvetta olisi lähiöissä missä ihmiset asuvat.
Itse yritin katsoa aikanaan huoltoyrityksiä läheltä asuinpaikkaani Sörnäisten-Vallilan suunnalta. Nettihaku tuotti kolmen yrityksen tiedot, joista yksikään ei vastannut parin päivän aikana puhelinsoittoihin. Rikkinäisen pyörän kanssa ei huvittaisi kiertää ovelta ovelle. Internet-tiedot ovat näistä paikoista yleensä yhtä vähäisiä, enintään se puhelinnumero löytyy.
Itse olen ollut tyytyväinen Ecobikeen, jossa palvelu on erinomaista. Huonona puolena paikan tilat ovat sen verran pienet, että usein vasta samana päivänä saa tietää mahtuuko pyörä huoltoon. Myös Bike Planetista on satunnaisia hyviä kokemuksia.
Pyörän huollattaminen liikkeessä ei ole mitään ihan halpaa hupia. Paljonkohan Helsingin hinnoissa on pääkaupunkilisää?
Olen parhaillani lukemassa Yhdysvaltalaisen politiikan tutkijan ja pyöräsymppaajan Harry Wrayn kirjaa Pedal Power: The Quiet Rise of the Bicycle in American Public Life.
Kirja on siinä mielessä mahtavan inspiroivaa luettavaa, että Yhdysvallat ei tunnetusti ole mikään pyöräilyn tai kevyen liikenteen mallimaa, mutta sielläkin on viimevuosina ollut havaittavissa selkeä ja yhä äänekkäämpi vastakulttuurinen virtaus, joka vaatii parempia oloja pyöräilijöille. Esimerkiksi oregonin osavaltiossa ja kirjoittajan kotikaupungissa Chicagossa on tapahtunut selkeitä edistysaskeleita, joissa päättäjät ovat edistäneet polkupyöräilyä.
Kirjassa pohditaan melko syvällisesti sitä, miten yleinen suhtautuminen pyöräilyyn heijastelee suoraan vallitsevaa kulttuuria ja toisaalta sitä, kuinka pyöräily sinänsä muuttaa sitä, miten maailman näkee (kun ei istukaan kahden tonnin teräskuorissa radio päällä tummennettujen lösien takana).
En ole vielä aivan kirjan lopussa, mutta laitan sen kiertoon ensimmäiselle, joka sitä ehtii pyytää (kommentti blogitekstiin ja joku tapa ottaa yhteyttä riittänee).
T: Jogi (antti.poikola miuku gmail.com)
Tekstit
Kaikki kommentit
City Tree by Dan S
